Kesän ensimmäiset bikinit ovat nyt hankittu ja ne ovat tietenkin neonsävyiset. Bikinit on tilattu Nellystä, josta sattui löytymään vielä parisen viikkoa sitten minun kokoisia yksilöitä. Kuva vääristää sävyä hieman, eli todellisuudessa ne ovat vielä kirkkaammat. Loistan varmasti pimeässä, jos satun yöuinnille.
Muutama muukin on haikaillut neonbikinien perään, sillä sopivan kokoisia oli todella vaikea löytää. Tarkoitukseni oli tehdä postaus muista mielenkiintoisista neonbikineistä mutta eihän tarjolla ollut enää oikein mitään! Ylä- ja alaosien myynti erikseen on todella fiksua mutta sitten käy niin, että löytää aina ihanan ylä- tai alaosan muttei ollenkaan sopivaa paria sille.
Löysin kuitenkin pari ihanaa settiä eräästä kaupasta, jota yritän parhaani mukaan vältellä, koska se on suuri uhka luottokorttini mielenrauhalle. Nehän ovat siis Victoria's Secretiltä!
Ylemmät bikinit ovat sävyltään neon pink mutta tarjolla oli oikea värisuora tästä mallista. Alemmat ovat röyhelöineen oikein tyttömäiset ja housujen takamus saumoineen on aivan loistava. Käykäähän kurkkaamassa!
VS:llä on muuten alennus osasta biksuja eli nyt voisi olla sellainen now or never -tilaushetki...!
Mitä tulee muuten niihin neonhousuihini ja -shortseihini niin niille ei kuulu kovin hyvää. Ensimmäisen pesun jälkeen molemmista katosi se neon -osa. Pesin ne orjallisesti pesuohjeita noudattaen. Housut ovat vain pinkit ja shortsit hieman likaisen sävyiset keltaiset. Kyllä harmitti! Ja toisaalta neonalusvaatteet, jotka pyörivät pesussa harva se päivä, ovat edelleen aivan kuosissa. Luulisi alusvaatteiden olevan hieman heppoisempaa laatua, varsinkin kun ne ovat ostettu samoista kaupoista kuin nuo housut ja shortsitkin. Nyt vaan pidetään sormet ristissä ettei bikineistä liukene neot veteen kun heitän talviturkkia!
Works Like a Charm
tiistai, 29. toukokuuta 2012
sunnuntai, 27. toukokuuta 2012
Hair cuff
Ihastuin jokin aika sitten mustaakseni Alexa Dagmarin blogissa vilahtaneeseen ponnariin. Ihan mikä tahansa pampula ei ollut kyseessä, vaan on tämä tapaus:
Tyylikäs hopeinen tai kultainen cuff sopii juuri minulle, joka edes aniharvoin pidän hiuksiani kiinni. Haluaisin tehdä itselleni hienoja kampauksia mutta pystyn juuri ponnariin. Sitä voisi piristää erilaisilla hiuslenkeillä mutta kaikenmaailman kukat ja rusetit saavat minut tuntemaan itseni pikkutytöksi. Voisin samantien tehdä vaikka saparot...
Alexan ponnari taisi olla H&M:ltä mutta enää niitä ei ainakaan netissä näkynyt. Onneksi Asosilta löytyi tänä hetkenä katsottuna huikea valikoima:
Tämä viimeisin nyt on ihan muovinen lelu mutta siitä näkee hyvin miten ponnari voi toimia myös ilman kuminauhaa!
Tyylikäs hopeinen tai kultainen cuff sopii juuri minulle, joka edes aniharvoin pidän hiuksiani kiinni. Haluaisin tehdä itselleni hienoja kampauksia mutta pystyn juuri ponnariin. Sitä voisi piristää erilaisilla hiuslenkeillä mutta kaikenmaailman kukat ja rusetit saavat minut tuntemaan itseni pikkutytöksi. Voisin samantien tehdä vaikka saparot...
Alexan ponnari taisi olla H&M:ltä mutta enää niitä ei ainakaan netissä näkynyt. Onneksi Asosilta löytyi tänä hetkenä katsottuna huikea valikoima:
Tämä viimeisin nyt on ihan muovinen lelu mutta siitä näkee hyvin miten ponnari voi toimia myös ilman kuminauhaa!
perjantai, 25. toukokuuta 2012
Summitin summaus
Kävin eilen pyörähtämässä Helsinki Fashion Summitissa Bio Rexissä. Tarkemmin sanottuna pyrähdin siellä useampaan otteeseen ja livahdin lopulta pois paikalta ennen tilaisuuden varsinaista lopetusta. Liiallinen ihmisten odottamaan laittaminen, pitkät tauot sekä niukahko tarjoilu (minä kun luulin ohjelman mukaan saavani sitä lounasta) saivat minut loppujen lopuksi jättämään päivän kesken, kun olin jo pariin otteeseen käynyt kuluttamassa aikaani naapurustun ostosparatiisissa.
Ihan turha reissu tämä summit ei kuitenkaan ollut. Kuuntelin mielenkiintoiset puheenvuorot: Acnen miesten malliston pääsuunnittelija Christoffer Lundman sekä Robin Schulié, pariisilaisen Maria Luisan sisäänostaja, tarinoivat viihdyttävästi työstään muodin parissa. Esimerkiksi Schulién huomautukset Ranskan Voguesta ja kuinka se on käytännössä suurten merkkien vallan alaisuidessa juttujen ja kuvien suhteen tuntui yllättävältä näin suomalaiseen (muka) vapaaseen lehdistöön tottuneena.
Päivän kohokohta oli kuitenkin muotinäytös, jossa oli mukana viisi pohjoismaista merkkiä: Anna Ruohonen, Hanna Sarén sekä Minni f. Ronya Suomesta, Army of Me Ruotsista, sekä Norwegian Rain Norjasta. Tämä viimeisin merkki oli melko mielenkiintoinen, sillä he suunnittelevat tyylikkäitä sadetakkeja. Harvoin sellaisia näkee lavalla! Mutta mikään näistä sadetakeista ei herättänyt minussa suuria tunteita, vaan lämpimän kevätpäivän mukaisesti ihastuin mihinkäs muuhun kuin talvitakkiin. Parasta mitä näytöksellä, tai koko päivältä minun osaltani, oli tarjota oli Anna Ruohosen pehmeeäkin pehmoisemman oloinen takki yhteensopivalla "kaulurilla" (en nyt millään keksi mikä tuon tuubihuivin hieno nimitys on!):
Ainoa kuva, jonka takista valitettavasti löysin, on tämä otos Anna Ruohosen nettisivuilta, joihin kannattaa muuten tutustua. Kuvittele itsesi kietoutuneena tuohon ensi talven lumituiskussa! Ei ollenkaan paha ajatus.
Muutenkin noista yllämainituista suunnittelijoista Ruohosen vaatteet oivat niitä ainoita, joita todella haluaisin (tai edes voisin) käyttää. En nimittäin jaksa innostua huokailemaan sellaisten vaatteiden perään, joita ei voi joko käyttää tai joiden sanoisin normaalisti olevan hankittu Tarjoustalon metsästys- ja kalastusosastolta, jos en tietäisi niiden olevan muotiluomuksia. En tarkoita, että eilinen olisi tarjonnut tälläisiä tekeleitä, mutta noin yleisesti ottaen muotipiireissä on välillä sellaisia hetkiä. Tai sitten en itse aina ymmärrä hyvän päälle.
Ihan turha reissu tämä summit ei kuitenkaan ollut. Kuuntelin mielenkiintoiset puheenvuorot: Acnen miesten malliston pääsuunnittelija Christoffer Lundman sekä Robin Schulié, pariisilaisen Maria Luisan sisäänostaja, tarinoivat viihdyttävästi työstään muodin parissa. Esimerkiksi Schulién huomautukset Ranskan Voguesta ja kuinka se on käytännössä suurten merkkien vallan alaisuidessa juttujen ja kuvien suhteen tuntui yllättävältä näin suomalaiseen (muka) vapaaseen lehdistöön tottuneena.
Päivän kohokohta oli kuitenkin muotinäytös, jossa oli mukana viisi pohjoismaista merkkiä: Anna Ruohonen, Hanna Sarén sekä Minni f. Ronya Suomesta, Army of Me Ruotsista, sekä Norwegian Rain Norjasta. Tämä viimeisin merkki oli melko mielenkiintoinen, sillä he suunnittelevat tyylikkäitä sadetakkeja. Harvoin sellaisia näkee lavalla! Mutta mikään näistä sadetakeista ei herättänyt minussa suuria tunteita, vaan lämpimän kevätpäivän mukaisesti ihastuin mihinkäs muuhun kuin talvitakkiin. Parasta mitä näytöksellä, tai koko päivältä minun osaltani, oli tarjota oli Anna Ruohosen pehmeeäkin pehmoisemman oloinen takki yhteensopivalla "kaulurilla" (en nyt millään keksi mikä tuon tuubihuivin hieno nimitys on!):
Ainoa kuva, jonka takista valitettavasti löysin, on tämä otos Anna Ruohosen nettisivuilta, joihin kannattaa muuten tutustua. Kuvittele itsesi kietoutuneena tuohon ensi talven lumituiskussa! Ei ollenkaan paha ajatus.
Muutenkin noista yllämainituista suunnittelijoista Ruohosen vaatteet oivat niitä ainoita, joita todella haluaisin (tai edes voisin) käyttää. En nimittäin jaksa innostua huokailemaan sellaisten vaatteiden perään, joita ei voi joko käyttää tai joiden sanoisin normaalisti olevan hankittu Tarjoustalon metsästys- ja kalastusosastolta, jos en tietäisi niiden olevan muotiluomuksia. En tarkoita, että eilinen olisi tarjonnut tälläisiä tekeleitä, mutta noin yleisesti ottaen muotipiireissä on välillä sellaisia hetkiä. Tai sitten en itse aina ymmärrä hyvän päälle.
keskiviikko, 23. toukokuuta 2012
Valokynien klassikko
Puoli vuotta sitten aloitin pitkästä aikaa valokynän käytön ja silloin hankin Maybellinen Dream Lumi Touch -kynän, josta tein jutunkin. Aloittelijalle kynä oli oikein sopiva mutta aineen säännöstely kierrekorkin avulla ja levittäminen kasvoille melko isolla kärjellä eivät olleet niitä käytön parhaita puolia. Lisäksi valokynän häivyttäminen kasvoilla juuri sopivasti oli hieman hankalahkoa, joka saattoi tietysti johtua itse värisävystä, joka ei ehkä ollut se optimaalisin minulle. Ja lopuksi kynän kärki, eli siveltimeksikö sitä kutsutaan, hapsuttui pahasti. Kynä lensi roskikseen ennen kuin sisältö oli varsinaisesti loppu.
Seuraavan valokynän kohdalla turvauduin oikeaan valokynien legendaan: YSL:n Touche Eclat Radiant Touch -kynään.Eikä tätä kynää ole turhaan ylistetty.
Tyylikkään ulkokuoren lisäksi tuotetta on todella helppo käyttää. Kynän päässä on nappi, jota painamalla siveltimeen saa lisää väriä. Alussa nappia joutuu tietenkin painelemaan useamman kerran ja lorahdus on lähes välttämätön. Mutta muuten väriä tulee juuri sopivan verran. Lisäksi värisävy on niin luonnollinen, että suuria häivytyksiä ei tarvitse tehdä. Siitä huolimatta väristä löytyy sitä valoa, jota tällä haetaankin. Sivellin on myös pysynyt muodossaan vaikka tätäkin olen käyttänyt jo hieman pidempään. Hinta on totta kai hieman kovempi kuin esimerkiksi Maybellinen kynällä mutta mielestäni sen arvoinen.
P.S. Nyt Sokoksen Kauneuden verkkokaupasta saa muuten alennusta meikeistä -15% kuun loppuun asti koodilla VALMISTUJAISET.
Seuraavan valokynän kohdalla turvauduin oikeaan valokynien legendaan: YSL:n Touche Eclat Radiant Touch -kynään.Eikä tätä kynää ole turhaan ylistetty.
Tyylikkään ulkokuoren lisäksi tuotetta on todella helppo käyttää. Kynän päässä on nappi, jota painamalla siveltimeen saa lisää väriä. Alussa nappia joutuu tietenkin painelemaan useamman kerran ja lorahdus on lähes välttämätön. Mutta muuten väriä tulee juuri sopivan verran. Lisäksi värisävy on niin luonnollinen, että suuria häivytyksiä ei tarvitse tehdä. Siitä huolimatta väristä löytyy sitä valoa, jota tällä haetaankin. Sivellin on myös pysynyt muodossaan vaikka tätäkin olen käyttänyt jo hieman pidempään. Hinta on totta kai hieman kovempi kuin esimerkiksi Maybellinen kynällä mutta mielestäni sen arvoinen.
P.S. Nyt Sokoksen Kauneuden verkkokaupasta saa muuten alennusta meikeistä -15% kuun loppuun asti koodilla VALMISTUJAISET.
maanantai, 21. toukokuuta 2012
Helmisandaalit
Tämän kesäpäivän jälkeen voi varmaan ihan luvallisesti siirtyä sandaaleihin? Tosin minulta puuttuu sandaalit, jos mukaan ei lasketa muovisia flipflopeja, jotka jalassa käyn korkeintaan omalla pihalla. En oikein viime kesänäkään löytänyt mieleisiä sandaaleita, koska kaikkien korottomien kenkien osto on minulle jotenkin hankalaa. Muistan kuitenkin nähneeni viime kesänä iki-ihanassa Strictly Style -blogissa Mrs. V:n jalassa unelmasandaalini. Vähän aikaa sitten Mrs. V postasi jälleen kuvan näistä unelmakengistä. Minä haluaisin siis ne sandaalit, joiden nilkkaremmi on tehty helmistä! Ja niin taitaa haluta muutama muukin.
Melkein vuoden ehdin huokailla syvään kunnes tärppäsi:
Nämä kaunokaiset ovat tarpeeksi lähellä alkuperäisiä! Ja onneksi ne voi tilata kätevästi netistä! Niitä saa siis Sunny's Fashion verkkokaupasta tästä ja ehkä jopa ihan myymälöistäkin. Hintakin on hieman alle 40 euroa. Näissä on tosin myös strasseja helmien lisäksi mutta haittaakohan tuo!
Melkein vuoden ehdin huokailla syvään kunnes tärppäsi:
Nämä kaunokaiset ovat tarpeeksi lähellä alkuperäisiä! Ja onneksi ne voi tilata kätevästi netistä! Niitä saa siis Sunny's Fashion verkkokaupasta tästä ja ehkä jopa ihan myymälöistäkin. Hintakin on hieman alle 40 euroa. Näissä on tosin myös strasseja helmien lisäksi mutta haittaakohan tuo!
sunnuntai, 20. toukokuuta 2012
Kuumat sakset
Lueskelin tänään vapaapäivän kunniaksi hieman blogeja. Esimerkiksi It ain't hard to tell -blogista löysin Iineksen jutun hänen vuosien myötä vaihtuneesta hiustyylistään. Kuvia oli hauska katsella ja mietin samalla miltä samanlainen katsaus omiin hiuksiini näyttäisi. Ei sitten niin miltään. Täytyy tunnustaa, että en ole käynyt kampaajalla kahteen vuoteen. Hiuksiani tasoitellaan silloin tällöin kotona saksilla. Ihan muutama milli vain kerralla ja silloinkin tunnen lähes kaljuuntuneeni. Olen myös kokeillut värjätä hiuksiini ilmestynyttä tummempaa raitaa muutaman kerran. Mutta siinä se onkin. Valokuvauksellisesti hiuksissani ei olisi havaittavissa mitään eroa useamman vuoden ajalta.
Kerran eräs kampaaja sanoi minulle, että ne joilla on pitkät vaaleat hiukset ovat kaikista vaikeimpia asiakkaita, sillä he eivät koskaan halua tehdä mitään hiuksillensa. Olen erittäin samaa mieltä. Samainen kampaaja myös suositteli minulle tiettyä leikkausta kaksihaaraisten vuoksi. En ole vielä tänäkään päivänä mennyt leikkaamaan niitä pois, sillä onhan kaksihaaraisten etsiminen hiuksista hyvin viihdyttävää puuhaa esimerkiksi tylsän luennon aikana. Mutta nyt olen hieman löyhentänyt asenteitani hiusten leikkuuta kohtaan ja voisin mennä tuohon kampaajaan suosittelemaan käsittelyyn. Kyseessä on siis hiusten leikkaus kuumilla saksilla.
Homma tapahtuu yksinkertaisesti niin, että hiukset leikataan saksilla, joiden terät ovat kuumennettu. Kuumuus saa aikaan sen, että hiuksen latva sulaa kiinni. Tällöin hiukset pysyvät kosteina ja vahvoina, koska hiuslatvaan ei pääse ulkopuolisia haitallisia aineita. Ihan pelkät ilmansaasteet ja sitten hiusten käsittely ja värjäys vaurioittavat normaalisti hiusta. Hiukset pysyvät kuumilla saksilla leikkauksen jälkeen tuuheina ja vahvoina eikä niistä sojottele mitään ikäviä kaksihaaraisia. Eli siis minunkin hiuksistani voisi tulla siloisemmat ja latvoista huomattavasti siistimmät tämän käsittelyn myötä. Eikä leikkaus tarkoita sitä, että hiuksia katkottaisiin hirveä määrä. Tähän tarkoitukseen on kehitelty ihan omanlaiset saksensa, eli en ihan heti lähtisi lämmittelemään liedellä niitä saksia, joilla hiukseni on kotona leikattu.
Virossa nämä sakset ovat olleet kuumaa kamaa jo useamman vuoden ja sen takia kampaaja minulle tätä osasikin suositella. Muutamat kampaamot näyttävät tarjoavan leikkausta, esimerkiksi Helsingissä Salonki Salice. Käsittely on hieman kalliimpi kuin tavallinen hiusten leikkuu mutta varmasti hintansa arvoinen.
Löytyykö keneltäkään omakohtaista kokemusta kuumilla saksilla leikkauksesta?
![]() |
| Kuva weheartit |
Kerran eräs kampaaja sanoi minulle, että ne joilla on pitkät vaaleat hiukset ovat kaikista vaikeimpia asiakkaita, sillä he eivät koskaan halua tehdä mitään hiuksillensa. Olen erittäin samaa mieltä. Samainen kampaaja myös suositteli minulle tiettyä leikkausta kaksihaaraisten vuoksi. En ole vielä tänäkään päivänä mennyt leikkaamaan niitä pois, sillä onhan kaksihaaraisten etsiminen hiuksista hyvin viihdyttävää puuhaa esimerkiksi tylsän luennon aikana. Mutta nyt olen hieman löyhentänyt asenteitani hiusten leikkuuta kohtaan ja voisin mennä tuohon kampaajaan suosittelemaan käsittelyyn. Kyseessä on siis hiusten leikkaus kuumilla saksilla.
Homma tapahtuu yksinkertaisesti niin, että hiukset leikataan saksilla, joiden terät ovat kuumennettu. Kuumuus saa aikaan sen, että hiuksen latva sulaa kiinni. Tällöin hiukset pysyvät kosteina ja vahvoina, koska hiuslatvaan ei pääse ulkopuolisia haitallisia aineita. Ihan pelkät ilmansaasteet ja sitten hiusten käsittely ja värjäys vaurioittavat normaalisti hiusta. Hiukset pysyvät kuumilla saksilla leikkauksen jälkeen tuuheina ja vahvoina eikä niistä sojottele mitään ikäviä kaksihaaraisia. Eli siis minunkin hiuksistani voisi tulla siloisemmat ja latvoista huomattavasti siistimmät tämän käsittelyn myötä. Eikä leikkaus tarkoita sitä, että hiuksia katkottaisiin hirveä määrä. Tähän tarkoitukseen on kehitelty ihan omanlaiset saksensa, eli en ihan heti lähtisi lämmittelemään liedellä niitä saksia, joilla hiukseni on kotona leikattu.
Virossa nämä sakset ovat olleet kuumaa kamaa jo useamman vuoden ja sen takia kampaaja minulle tätä osasikin suositella. Muutamat kampaamot näyttävät tarjoavan leikkausta, esimerkiksi Helsingissä Salonki Salice. Käsittely on hieman kalliimpi kuin tavallinen hiusten leikkuu mutta varmasti hintansa arvoinen.
Löytyykö keneltäkään omakohtaista kokemusta kuumilla saksilla leikkauksesta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








